Aina henkilökohtaista palvelua ajatuksella ja sydämellä
Inspiroidu, innostu ja löydä ajateltavaa blogeistamme. Jaa teksti eteenpäin, mikäli se kolahti just sulle.
Nähdään pian treeneissä!
Hauskoja juttuja, hilpeitä asioita, mistä tulee hyvä mieli.
Niistä on Ulpustudion #hymyilevähelmikuu tehty.
Ulpun onnennumero on kolme ja kolme on usein vielä sellainen hallittava lukumäärä, joten käytetään sitä helmikuun starttaamisessa. Ota kynää ja paperia ja suunnittele helmikuun ajatuksia jo etukäteen seuraavan listan avulla:
3 asiaa mihin keskityn helmikuussa
3 pientä asiaa, joita arvostan
3 asiaa jotka aion toteuttaa kun minulla on vapaata (helmikuussa 2021)
3 asiaa mitä olen saanut aikaiseksi elämäni aikana - mitkä kyvyt ja taidot ovat auttaneet minua siinä, miten voin käyttää näitä ominaisuuksia uudelleen nyt helmikuussa
3 asiaa missä mä olen luonnostaan hyvä
3 asiaa mitkä saa mut hymyilemään
Helmikuun virallinen tee se itse lista:
Nauti hetkestä
Rakasta itseäsi
Anna anteeksi
Huolla kehoa
Sano kyllä
Tee mistä pidät
Hymyile
Arvosta sitä mikä on jo hyvin
Tunne oma arvo
Tee hyvää
Kokeile jotain uutta
Katso peiliin hymyillen ja nauti elämästä tänään ja huomennakin! Terveellisillä elämäntavoilla ei ole viimeisiä käyttöpäivämääriä!
Innostu asioista, osaa olla kiitollinen. Uskalla tehdä asioita, jotka haastavat sinua. Ole rohkea!
Mä oon harrastanut erilaista liikkumista ja liikuntaa 3 vuotiaasta asti. Mä olen valmistunut balettitanssijaksi 2007, personal traineriksi 2016, olen valmistunut myös ryhmäliikuntaohjaajaksi, trx ohjaajaksi, aerial yoga ohjaajaksi, sertifioiduksi jooga ohjaajaksi - läpikäynyt vaikka mitä koulutuksia ja SILTI mä keskityn mun teknisiin suorituksiin treeneissä JOKA PÄIVÄ. Mietin miten mä voisin parantaa mun omaa tekniikkaa JOKA PÄIVÄ. Ja nalkutan tekniikasta mun asiakkaille JOKA PÄIVÄ. Toivottavasti osaan myös kehua asiakkaitani joka päivä, koska olen heistä ihan jokaisesta TODELLA TODELLA YLPEÄ
Mun mielestä yks hupaisimmista asioista mitä mä olen itse sekoillut on, kun mä pidin keppijumpan yhdessä Ulpustudion joulukalenteriluukussa joku pari vuotta sitten....
Kun tavoittelee elämässään jotain liikunnallista tavoitetta, on ikäänkuin vahingossa petrattava monella eri elämän osa alueella - ja se jos mikä parantaa kokonaisvaltaisesti koko elämänlaatua!
Mulle on tullut valmennukseen monta asiakasta, jotka ovat sanoneet että ruokailutottumukset on ihan kunnossa, eikä niille tarvitse tehdä mitään. Kuitenkin ajan kuluessa ollaan lopulta tsekkailtu itse kunkin ravintopuolta. Mitä vaativammasta tavoitteesta on kyse, sitä suuremmassa merkityksessä ravinto loppujen lopuksi on. Jos ruoka ei maistu, on paljonkin treenaavan vaikea saada aikaan näkyviä tuloksia.
Ei riitä, että treenipäivänä syödään laadukkaasti, vaan laadukas syöminen pitää yltää arjen jokaiselle päivälle - ja myös...
Tää tarina on mun oma ja tarkoituksena ei ole, että kaikkien pitäisi tehdä niinkuin minä itse tein, vaan tarkoitus on jakaa mun oma kokemus aiheesta ja sen jälkeen kertoa muutama oma mielipide ja neuvo, jotka toivon mukaan auttavat kaikkia niitä, joilla on ollut saman asian kanssa vaikeuksia.
Aloitetaan omalla kokemuksella aiheesta:
Mä aloitin tavoitteellisen treenaamisen noin melkein tarkalleen 4 vuotta sitten. Olin tuolloin vajaa kolmekymppinen nuorukainen ja painoin kutakuinkin 80kg ja olin 173cm pitkä. Ajattelin ja tunsin itsestäni, että minulle oli kertynyt ylimääräistä rasvaa kehoon ja jostain olin kuullut että ihannepaino minun pituiselle tyypille olisi noin 70kg. Halusin myös kovasti olla lihaksikkaampi, jotta oma peilikuvani miellyttäisi itseäni enemmän. Päätin...
Mun tavoite oli saada muscle up ja kyykätä 100kg varmasti.Tänään on vuoden viimeinen päivä ja todella epätodennäköistä että kumpikaan noista tulee tapahtumaan mun kohdalla just nyt.
Noniin, nyt se on päätetty! Haluan saada sen kauan haaveilemani suorituksen tehtyä ja nyt alan panostaa treeneihin ihan kybällä. Kuukauden käyn säännöllisesti treeneissä vaikka samaan aikaan töissä menee myöhään, perheessä tulee kriisejä ja nukkuminen sekä syöminen on vähän sinnepäin. Tulokset aluksi nousevat,mutta sitten tulee seinä vastaan, tuntuu että ei jaksa eikä kehosta saa enään mitään irti, tulokset junnaa paikallaan ja masentaa. Onko vika mussa vai missä? Päätän lopettaa koko homman ja todeta että ei musta oo tähän. En koskaan saa sitä ja sitä tavoitetta saavutettua. Parempi vaan luovuttaa jo nyt niin ei mee enempää aikaa hukkaan. Muut pystyy mut mä en. Mus on jotain vikana....
Tällaisia ajatuksia saattaa liikkua sellaisten ihmisten...
Välillä liikkumaan lähteminen voi tuntua haasteelta, etenkin jos liikkumisen makuun ei ole kunnolla vähään aikaan päässyt tai aika on muuten vaan kortilla. Silloin - kannattaa pysähtyä ja miettiä hetki, miksei liikunta innosta ja miten voisi innostua liikkumisesta uudelleen itselleen sopivalla tavalla.
Jos ennen juoksit parin tunnin lenkkejä, mitä jos nyt alottaisit käppäilyllä korttelin ympäri. Panosta kynnyksen madaltamiseen ja pyrkimykseen tehdä liikuntahetkestä mahdollisimman positiivinen ja pienen pieni juttu. Älä haukkaa liian isoa palaa, vaan löydä lyhyt ja ytimekäs rutiini, jonka voit tehdä vaikka joka päivä tai silloin tällöin.
Se mikä sopii yhdelle, ei automaattisesti sovi toiselle. Jos...
Jos se liikunnan ilo on sun ainoa tavoite, niin treenit voivat olla erilaisia vaikka joka kerta. Liikkuminen on jokatapauksessa kivaa ja kun treenit on erilaisia, ei tule tylsää. Nyt tulee sitten se mutta. Jos asetat itsellesi jonkun selkeän tavoitteen - esim leuanvedon parantamisen, niin silloin treenin pitää olla sen verta suunnitelmallista ja määrätietoista, että kehitystä oikeasti tapahtuu. Kaikkea treenaamista ei voida koko ajan vaihdella siinä uskossa että kaikki vaan toimii kunhan tekee. Parempi leuanvetotaito ei tule tekemällä kyykkyjä, se tulee tekemällä niitä...
Huomaatko sä milloin sun ajattelu tukee sun toimintaa ja milloin se ei tue sitä? Kuinka pienestä on kiinni miten oma hyvä fiilis vaihtuu kurjaan? Mikä on se pieni energia joka saa sut toimimaan supersankarin lailla ja mikä on se alaspäin vetävä voima joka vie sut sängyn pohjalle? Onko joku joka voi rohkaista silloin kun ei itse jaksa?
Oltiin mökillä isän johdolla puutalkoissa ja isä alkoi rakentamaan halkokatosta. Alotettiin aikalailla aamuisella aamupuuron syönnin jälkeen ja sit puuhasteltiin koko päivä. Roudattiin puita ja isä ahersi katoksen kanssa. Pieniä takaiskuja sateli puutöihin kun moottorisaha ei lähtenytkään käyntiin ja sirkkelissäkin oli joku toimintahäiriö. Mutta puita vietiin ja edelleen isä ahersi halkokatoksensa kanssa. Välillä käytiin syömässä ja sitten tehtiin taas lisää hommia....
50% Complete
Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit, sed do eiusmod tempor incididunt ut labore et dolore magna aliqua.